Matkalla kohti vuoden 2027 eduskuntavaaleja olen jälleen perehtynyt yhteen Kristillisdemokraattien puolueohjelmaan, ja tällä kertaa vuorossa oli senioripoliittinen ohjelma. Samalla olen huomannut pohtivani yhä enemmän sitä, mitä ikääntyminen oikeastaan kertoo yhteiskunnastamme. Ei vain palveluista tai julkisesta taloudesta, vaan siitä, millaisena...
Elämme kummallista aikaa. Ihmiset ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa, mutta samaan aikaan yhä useampi kokee olevansa yksin. Meillä on enemmän digitaalisia palveluja kuin koskaan aiemmin, mutta yksinäisyys lisääntyy. Rakennamme tehokkuutta ja tuottavuutta, mutta moni kokee samalla turvattomuutta ja ulkopuolisuutta. Puhumme hyvinvointivaltiosta,...
Maahanmuutto on varmasti yksi vuoden 2027 eduskuntavaalien suurimmista kysymyksistä. Siksi siitä pitää pystyä puhumaan avoimesti, realistisesti ja samalla ihmisarvoa kunnioittaen. Liian usein keskustelu jakautuu kahteen ääripäähän: joko kaikki ongelmat kielletään tai kaikki maahanmuutto nähdään uhkana. Kumpikaan ei rakenna turvallista eikä...
Huhtikuun 8. päivänä vietetään kansainvälistä romanien päivää. Päivän tausta ulottuu vuoteen 1971, jolloin ensimmäinen kansainvälinen romanikongressi pidettiin Lontoon lähistöllä Chelsfieldissä 7.–12.4.1971. Kongressi kokosi ensimmäistä kertaa romaniedustajia eri maista yhteen vahvistamaan romanikansan yhteistä identiteettiä, oikeuksia ja...
Tämä viikko paljasti jälleen Suomesta jotain sellaista, mitä ei enää voi ohittaa tai selittää pois. Rasisminvastainen viikko ja tasa-arvon päivä kulkivat rinnakkain sen kanssa, että poliittinen keskustelu käännettiin romaneihin – ei vahingossa, vaan perussuomalaisten kansanedustajien Joakim Vigeliuksen ja Juho Eerolan avausten seurauksena. Ja kuten...
On hetkiä, jolloin ymmärtää olevansa muiden silmissä kustannus ennen kuin on ihminen. Ei siksi, että kukaan sanoisi sitä ääneen, vaan siksi, että kysymykset alkavat väärästä kohdasta: paljonko tämä maksaa?
Kun moni katsoo romaninaista, katse pysähtyy usein vain pintaan. Näkyviin asioihin: pitkään hameeseen, pitsireunaiseen esiliinaan, huiviin ja siihen arvokkaaseen olemukseen, joka kulkee hänen mukanaan. Ulkopuolinen katse tekee helposti nopean johtopäätöksen. Se näkee perinteen – ja kuvittelee näkevänsä alistumisen. Se näkee hiljaisuuden – ja luulee...
Moni kolmannen sektorin romanitoimija, ehkä myös viranomainen tai muu toimija tunnistaa tilanteen - en siis ole ainoa - vaikkei sitä aina osaa tai uskalla nimetä. Tämän kaltaisen tekstin kirjoittaminen vaatii aikaa ja harkintaa – ennen kaikkea siksi, että asian sanoo niin, ettei heitä lasta pesuveden mukana.
En ole varma, olenko tänään enemmän vihainen vai surullinen. Ehkä molempia. Ja se itsessään on ongelma – tätä tunnetta ei pitäisi joutua nimeämään Suomessa vuonna 2026.
