Miksi olen ehdolla vuoden 2027 eduskuntavaaleissa?
Olen nähnyt arjen silloin, kun se menee solmuun: päivystyksessä, ruoka-avussa, diakonian vastaanotolla, koulutuspolkujen katkoksissa, työnhaun epäoikeudenmukaisuudessa ja perheiden väsymisessä. Useiden pyyntöjen ja rohkaisujen saattelemana lähden tekemään politiikkaa, jossa ihminen ei putoa järjestelmän väliin.
Minulle politiikka ei ole vain mielipiteitä tai nopeita vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Se on vastuuta. Vastuuta siitä, että päätökset kestävät taloudellisesti, inhimillisesti ja moraalisesti myös silloin, kun arki painaa.
Haluan tuoda päätöksentekoon kokemusta, jossa yhdistyvät ihmisten kohtaaminen, palvelujärjestelmän ymmärtäminen, johtaminen, koulutus, järjestötyö, diakonia, viestintä ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. En katso ihmistä vain asiakkaana, kulueränä, diagnoosina, taustana tai ongelmana. Näen ihmisen kokonaisena.
Kuka sitten on Mikael Mertsi "Medi" Ärling?
Olen tutuille ja ystäville usein enemmän Medi kuin Mertsi ja rehellisesti sanottuna taidan totella sitä nimeä nopeammin kuin virallisia nimiäni.
Moni tuntee minut Dumbon korvista, suorasta puheesta ja siitä, että en ole jäänyt vain seuraamaan asioita sivusta. Olen ollut mukana rakentamassa, korjaamassa, puolustamassa ja avaamassa ovia siellä, missä arki on ollut ihmisille raskasta. Uskon siihen, että tehty työ puhuu lopulta lujempaa kuin kauniit sanat.
Olen aina ollut pienen ihmisen puolella. En säälistä, vaan ihmisarvosta käsin. Minulle jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja tärkeä Jumalan luoma yksilö. Siksi yhteiskuntaa ei pidä rakentaa vahvimman, äänekkäimmän tai nopeimman ehdoilla, vaan niin, että myös heikompi tulee nähdyksi, kuulluksi ja autetuksi ajoissa.
Ympärilläni olevat ihmiset ovat joskus sanoneet, että minussa yhdistyvät piinkova ammattitaito, rohkeus oppia uutta ja nöyrä sydän. Itse sanoisin yksinkertaisemmin: en suostu katsomaan vain ongelmia. Etsin ratkaisuja. Haluan rakentaa yhteiskuntaa, jossa ihmisen ääni kuuluu, mahdollisuudet eivät saa riippua taustasta eikä yhdenvertaisuus saa jäädä juhlapuheeksi.
En väitä osaavani kaikkea. En edes halua antaa sellaista kuvaa. Monessa asiassa olen edelleen oppija. Juuri siksi haluan käyttää aikaa kuuntelemiseen, tiedon hankkimiseen ja erilaisten näkökulmien punnitsemiseen ennen johtopäätöksiä. Uskon, että kompleksinen yhteiskunta vaatii päätöksentekijältä enemmän kuin nopeita mielipiteitä. Sitä ei johdeta mustavalkoisilla vastauksilla, vastakkainasettelulla eikä populismilla, vaan harkinnalla, tiedolla ja rohkeudella kohdata myös vaikeat kysymykset.
Olen jo vuosia ollut elämässäni siinä vaiheessa, ettei minun tarvitse rakentaa uraa tai ajaa "omia asioitani". Minulla on koti, työ ja ruokaa jääkaapissa. Siksi haluan käyttää osaamistani, kokemustani ja verkostojani niiden puolesta, joiden arki tarvitsee enemmän kantavia päätöksiä kuin kovia puheita. Olen vaikuttaja ja siksi tahdon vaikuttaa.
Pienen ihmisen, yhteisen arjen ja paremman huomisen puolesta - Kun arki painaa, päätösten pitää kantaa
Vaaliteemani 2027
Politiikan pitää näkyä ihmisen arjessa. Siinä, pääseekö lapsi kouluun turvallisesti. Saako nuori suunnan ennen kuin putoaa. Löytääkö ihminen apua ennen kuin elämä romahtaa. Kohdellaanko työnhaussa osaamista vai nimeä. Saako vanhus turvaa, perhe tukea ja uupunut ihminen apua ajoissa.
En lupaa kaikkea kaikille. Haluan tehdä politiikkaa, joka on taloudellisesti järkevää, inhimillisesti kestävää ja ihmisarvoa kunnioittavaa. Minulle ihmisarvo ei ole juhlapuhe, siksi sen tulee näkyä päätöksissä
Kolme kysymystä, joiden kautta arvioin päätöksiä
1. Onko ratkaisu taloudellisesti järkevä?
Autetaanko ajoissa vai maksetaanko myöhemmin kalliisti?
2. Onko ratkaisu kestävä?
Kestääkö se ihmisen, yhteisön, luonnon ja tulevien sukupolvien kannalta?
3. Kohteleeko ratkaisu ihmistä arvokkaasti?
Näkyykö päätöksessä se, että jokainen ihminen on enemmän kuin ongelmansa, taustansa tai kustannuksensa?
1. Apu pitää saada ennen kuin elämä romahtaa
Haluan siirtää painopistettä kalliista korjaamisesta ajoissa auttamiseen. Liian usein ihminen saa apua vasta silloin, kun tilanne on jo kriisi: mielenterveys on pettänyt, perhe uupunut, päihdeongelma syventynyt, nuori pudonnut tai ikäihminen jäänyt yksin. Ajoissa auttaminen ei ole pehmeää puhetta. Se on järkevää taloudenpitoa ja inhimillisesti oikein. Uskon vakaasti siihen, että on helpompaa rakentaa aita kuilun reunalle kuin sairaala rotkon pohjalle.
Ajan erityisesti:
- matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdeapua
- lapsiperheille varhaista tukea neuvolan, koulun ja perhepalveluiden yhteistyöllä
- ikäihmisille arjen turvaa ja yksinäisyyden ehkäisyä
- omaishoitajien jaksamisen vahvistamista
- ruoka-avun, järjestöjen ja seurakuntien parempaa kytkemistä palveluketjuihin
- selkeämpää reittiä apuun ilman luukulta toiselle pompottelua
Uskon vakaasti tähän: Helpompi on rakentaa aita kuilun reunalle kuin sairaala rotkon pohjalle.
2. Lapset, nuoret ja koulutus - lapsen tausta ei saa olla hänen tulevaisuutensa raja
Yksikään nuori ei saa jäädä ilman suuntaa. Lapsi ei ole ongelma, vaan mahdollisuus, joka tarvitsee oikean tuen, turvallisen aikuisen ja uskon tulevaisuuteen.
Koulutus on yksi vahvimmista tavoista murtaa ylisukupolvista huono-osaisuutta sekä köyhyyttä. Siksi lapsen perhetausta, sukunimi, kulttuuri, varallisuus tai aiemmat epäonnistumiset eivät saa määrittää sitä, kuinka pitkälle hän voi päästä.
Ajan erityisesti:
- nopeaa puuttumista koulupoissaoloihin
- perustaitojen vahvistamista: lukeminen, kirjoittaminen, matematiikka ja työrauha
- vahvempaa tukea peruskoulun ja toisen asteen nivelvaiheeseen
- ammatillisen koulutuksen arvostuksen nostamista
- mentorointia ja roolimalleja nuorille
- romaninuorten ja muiden vähemmistöihin kuuluvien koulutuspolkujen vahvistamista
Ajatukseni lyhyesti: Lapsen tausta ei saa määrätä hänen unelmaansa.
3. Reilu työelämä - Nimi ei saa sulkea ovea mutta osaamisen pitää avata se
Suomella ei ole varaa hukata osaamista ennakkoluulojen takia. Työelämässä ihmistä pitää arvioida osaamisen, motivaation ja työkyvyn perusteella — ei nimen, taustan, iän, vamman, kulttuurin tai perhetilanteen perusteella. Työ ei ole vain toimeentuloa. Se on osallisuutta, merkitystä ja mahdollisuus rakentaa omaa elämää.
Ajan erityisesti:
- syrjimättömiä ja läpinäkyviä rekrytointikäytäntöjä
- nuorille ensimmäisiä väyliä työelämään: kesätyö, harjoittelu, oppisopimus ja mentorointi
- pitkäaikaistyöttömille realistisia polkuja työhön
- romanien ja muiden vähemmistöjen reilua mahdollisuutta tulla arvioiduksi osaamisen perusteella
- työnteon kannustavuutta sosiaaliturvassa
- työnantajille tukea monimuotoisen työelämän johtamiseen
Ajatukseni lyhyesti: Kaikki työkyky ja osaaminen pitää saada käyttöön
4. Perheet, yhteisöt ja luottamus - Vahva Suomi rakentuu läheltä
Perheitä ei vahvisteta juhlapuheilla, vaan tuella silloin, kun arki on raskas. Sama koskee yhteisöjä. Koulu, naapurusto, järjestöt, seurakunnat, harrastukset ja vapaaehtoiset ovat osa yhteiskunnan kestävyyttä. Yksinäisyys, uupumus ja ulkopuolisuus eivät näy aina heti tilastoissa, mutta ne näkyvät ihmisten elämässä. Siksi politiikan pitää tunnistaa myös se, mikä kannattelee ihmistä ennen virallisia palveluita.
Ajan erityisesti:
- vanhemmuuden tukea ajoissa
- yksinäisyyden vähentämistä eri ikäryhmissä
- järjestöjen, seurakuntien ja julkisten palveluiden parempaa yhteistyötä
- päätöksiä mahdollisimman lähellä ihmistä
- vapaaehtoisuuden arvostamista
- romaniperheiden ja viranomaisten välisen luottamuksen vahvistamista
Ajatukseni lyhyesti: Perhe ei tarvitse vain puhetta arvostuksesta, vaan tukea silloin, kun arki painaa.
5. Yhteinen Suomi - Sama arki. Sama arvo. Yhteinen Suomi.
En halua rakentaa kampanjaa, joka jakaa Suomen "meihin" ja "muihin". Haluan puhua yhteisestä arjesta: samoista kouluista, samoista palveluista, samasta työelämästä, samasta turvallisuudesta ja samasta ihmisarvosta.
Olen romanitaustainen suomalainen, mutta en ole vain romanien ehdokas. Olen yhteisen arjen ehdokas. Romanien kohdalla näkyvät usein samat kysymykset, jotka koskettavat monia muitakin suomalaisia: koulutus, työ, luottamus palveluihin, syrjimättömyys, perheiden tuki ja reilu kohtelu. Siksi romanipolitiikka ei ole minulle erillispolitiikkaa, vaan testi siitä, toimiiko yhteiskunta oikeudenmukaisesti myös niiden kohdalla, joilla on enemmän esteitä edessään.
En aja erivapauksia. Ajan sitä, että romanilapsella, -nuorella, -perheellä ja -työnhakijalla on aidosti sama mahdollisuus tulla nähdyksi osaamisensa, ihmisarvonsa ja tulevaisuutensa kautta. Kun järjestelmä toimii myös niiden kohdalla, joilla on eniten esteitä, se toimii paremmin kaikille.
Ajan erityisesti:
- romanilasten ja -nuorten koulutuspolkujen vahvistamista
- koulupoissaoloihin ja nivelvaiheisiin varhaista tukea
- romaninuorille mentorointia, roolimalleja ja korkeampaa odotustasoa
- reilua työelämää, jossa nimi tai tausta ei sulje ovea
- romaniperheiden ja viranomaisten välisen luottamuksen vahvistamista
- romanikielen ja kulttuurin arvostusta osana suomalaista kulttuuriperintöä
- päätöksentekoon romanien omaa ääntä, ei vain puhetta romanien puolesta
Ajatukseni lyhyesti: Romanit eivät tarvitse sääliä eivätkä erivapauksia. Romanit tarvitsevat reilun mahdollisuuden, luottamusta ja ovia, jotka eivät sulkeudu ennakkoluulojen takia.
Viisi vaalilupaustani
- Ajan apua ajoissa mielenterveyteen, perheille, ikäihmisille ja arjen kriiseihin.
- Ajan sitä, ettei yksikään nuori katoa koulupolulta ilman, että aikuiset reagoivat ajoissa.
- Ajan reilua työelämää, jossa nimi, tausta tai ennakkoluulo ei sulje ovea.
- Ajan järjestöjen, seurakuntien ja julkisten palvelujen parempaa yhteistyötä, koska arjen turva rakennetaan yhdessä.
- Ajan yhteistä Suomea, jossa romanit ja muut vähemmistöt eivät ole sivussa, vaan mukana rakentamassa yhteiskuntaa.
