On hetkiä, jolloin ymmärtää olevansa muiden silmissä kustannus ennen kuin on ihminen. Ei siksi, että kukaan sanoisi sitä ääneen, vaan siksi, että kysymykset alkavat väärästä kohdasta: paljonko tämä maksaa?
Kun moni katsoo romaninaista, katse pysähtyy usein vain pintaan. Näkyviin asioihin: pitkään hameeseen, pitsireunaiseen esiliinaan, huiviin ja siihen arvokkaaseen olemukseen, joka kulkee hänen mukanaan. Ulkopuolinen katse tekee helposti nopean johtopäätöksen. Se näkee perinteen – ja kuvittelee näkevänsä alistumisen. Se näkee hiljaisuuden – ja luulee...
Moni kolmannen sektorin romanitoimija, ehkä myös viranomainen tai muu toimija tunnistaa tilanteen - en siis ole ainoa - vaikkei sitä aina osaa tai uskalla nimetä. Tämän kaltaisen tekstin kirjoittaminen vaatii aikaa ja harkintaa – ennen kaikkea siksi, että asian sanoo niin, ettei heitä lasta pesuveden mukana.