UUSIMMAT KIRJOITUKSET  BLOGISSA JA UUTISVIRRASSA

Kun ihminen astuu kirkon tai seurakunnan ovesta sisään, mitä hänen pitäisi ensimmäisenä kokea? Pitäisikö hänen tuntea olevansa ihmisenä tervetullut vai arvioitavana? Tämä kysymys on pyörinyt mielessäni usein viime aikoina, kun olen saanut olla mukana pohtimassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuutta osana kirkon strategiatyötä.

Kun puhumme politiikasta, puhumme usein rahasta, palveluista, veroista, hoitojonoista, kouluista, työpaikoista ja turvallisuudesta. Niistä pitääkin puhua. Mutta jos politiikka näkee ihmisen vain menona, asiakkaana, oppilaana, potilaana tai työnhakijana, jotakin olennaista jää puuttumaan.

Sanon heti alkuun jotain, mikä voi ärsyttää sekä oikealla että vasemmalla: minusta suomalainen tasa-arvokeskustelu - jota populistinen äärioikeistosiipi viljelee - on usein liian helppoa. Liian usein siinä etsitään nopeaa syyllisiä, valitaan oma leiri ja toistetaan tuttuja lauseita, joka uppoaa jo valmiiksi närkästyneeseen kuin kuuma veitsi voihin....