Minua on viime vuosina alkanut mietityttää yhä enemmän se, kuinka varovaisiksi olemme tulleet suhteessamme omiin juuriimme. Ikään kuin oman kulttuuriperinnön tunnistaminen olisi jotenkin ristiriidassa avoimuuden, suvaitsevaisuuden tai moninaisuuden kanssa. Itse näen asian päinvastoin.
Mitä enemmän pohdin Suomen tulevaisuutta matkallani kohti vuoden 2027 eduskuntavaaleja, sitä useammin olen päätynyt saman kysymyksen äärelle: mikä oikeasti ja lopulta pitää yhteiskunnan koossa?
Matkalla kohti vuoden 2027 eduskuntavaaleja olen jälleen perehtynyt yhteen Kristillisdemokraattien puolueohjelmaan, ja tällä kertaa vuorossa oli senioripoliittinen ohjelma. Samalla olen huomannut pohtivani yhä enemmän sitä, mitä ikääntyminen oikeastaan kertoo yhteiskunnastamme. Ei vain palveluista tai julkisesta taloudesta, vaan siitä, millaisena...