Minua on viime vuosina alkanut mietityttää yhä enemmän se, kuinka varovaisiksi olemme tulleet suhteessamme omiin juuriimme. Ikään kuin oman kulttuuriperinnön tunnistaminen olisi jotenkin ristiriidassa avoimuuden, suvaitsevaisuuden tai moninaisuuden kanssa. Itse näen asian päinvastoin.
Mitä enemmän pohdin Suomen tulevaisuutta matkallani kohti vuoden 2027 eduskuntavaaleja, sitä useammin olen päätynyt saman kysymyksen äärelle: mikä oikeasti ja lopulta pitää yhteiskunnan koossa?
Seurakunnassa puhumme helposti diakoniasta tekemisen kautta. Kysymme, mitä järjestämme, miten vastaamme tarpeisiin, riittävätkö resurssit ja kuka kantaa vastuun. Nämä kysymykset ovat kyllä välttämättömiä – mutta ne eivät ole alku.
"Pastori ei ole kone" – mutta miksi hänet on siihen rooliin unohdettu? Pastorin kutsumus voi olla siunaus – mutta ilman tukea siitä tulee helposti taakka, joka murtaa. Liian usein hengellisen työn tekijät jäävät yksin, vaikka seurakunta on yhteisö, jossa jokaisen pitäisi kantaa ja tulla kannetuksi. Tässä artikkelissa pohditaan, miten diakoniatyö,...
Kohtaaminen ja vuorovaikutus diakoniakoulutuksen ytimessä
Kun elämänpolut kohtaavat, syntyy tarina, soliseva kevätpuro, joka ylittää ajan ja tilan rajoitteet. Tänään, kun muistelen tuota tervetullutta päivää, pohdin hetkiä, jotka ovat muovanneet elämääni ja polkuamme sekä tilanteita, jotka johtivat meidät yhteiselle polulle, josta on jo aikaa kolmisen vuotta. Päivä vihkikirkossamme - Porvoon vanhassa...
Aamu valkenee tuoden mukanaan uuden mahdollisuuden kohdata maailma ja sen ihmiset. On hetki pysähtyä ja pohtia, miten näemme ja kohtaamme toiset ympärillämme. Martin Walshin (yhdysvaltalainen poliitikko, joka on toiminut Bostonin pormestarina ja myöhemmin Yhdysvaltain työministerinä presidentti Joe Bidenin hallinnossa) sanoissa kiteytyy syvä...