Silmiini osui eilen uutinen, joka omalla tavallaan järkytti minut. Ei siksi, että se olisi jotain uutta tai ihmeellistä vaan pikemminkin siksi, että jotkut pitivät sitä normaalina ja kulttuuriin kuuluvana.
Maailman johtavin johtajuusguru (Maxwell) sanoo, että miksi -kysymys on johtajan yksiä tärkeimpiä kysymyksiä.
Helpompi on rakentaa edes yhden osaamisen päälle kuin pohtia, miksi mikään ei toimi.
Kohtaaminen on äärettömän maanläheinen ja yksinkertainen kaikille sosiaalisille olennoille ominainen asia mutta samalla melkoisen vaikuttava ja kompleksinen kokonaisuus - ensivaikutelmaa ei voi antaa koskaan uudestaan. Kohtaamisessa esiin tulee koko taustamme ja suhtautumisemme ihmiseen.
Kohti johtamisen vallankumousta. Elämme 2020-luvulla jännittävää aikaa, sillä tutkijoiden mukaan johtaminen muuttuu organisaatioissa enemmän kuin koskaan. Käynnissä voidaan sanoa olevan eräänlainen johtamisen vallankumous vertikaalisesta (pystysuunnasta) horisontaaliseksi (vaakatasoon).
Ihmisen elämä on aivan liian lyhyt siihen, että pitää aina silittää myötäkarvaan, jottei vaan kukaan pahoita mieltänsä. Silti säännöllisin väliajoin minä itsekin juoksentelen sivuteille kuin uskoen kuolemattomuuteen ja puheeni ja kannanottoni pursuavat salonkikelpoisia näkemyksiä jättäen totuuden tai ainakin osatotuuden; kolikon toisen puolen,...
Kävin eilen katsomassa #rakastajat-teatterin näytelmän #Mustamustempiromani ja se teki lähtemättömän vaikutuksen minuun. Taas muistutettiin pehmoisen pedon kasvateille, että Maailmalla oma kansani kokee vieläkin 2021 vuoden Euroopassa mitä räikeintä ihmisoikeuksien laiminrikkomuksia ja rakaa väkivaltaista rasismia ja vain sen tähden että me olemme...
Ilmastoasioiden; hiilijalanjälki, pohdinnan lomassa mietin, että millaisen jäljen jättää henkinen tai hengellinen jalanjälki. Mitä tuo jalanjälki tuo ja/tai vie saapuessa johonkin tilaan? Rakentaako jättämäsi jälki vai tuhoaako?
Johtajina meidän tehtävämme ei ole muuttaa ihmisiä vaan muokata pikemminkin maaperää; kulttuuria.
