Diakoninen seurakunta 

Olisko jo aika kääntyä herrojen Herran puoleen?

Ajattelevana ihmisenä ei voi enkä kykene vain nielemään asioita ilman pureksimatta. Olen oppinut - osittain kylläkin kantapään kautta - reflektoimaan (käsitellä/punnita/arvioida) elämää ja siinä olevia asioita omassa johtajuuskasvussani sekä ylipäätään ihmisenä ja näin olen tehnyt monta hyvää älyväläystä.

Maailmallisuus on ennenkaikkea asenne, henki, ilmapiiri, mikä läpäisee koko yhteiskunnan. Se on asenne, joka asettaa ihmisen itsensä kaiken etusijalle eikä välitä Jumalasta ja Hänen käskyistään. Maailmallisuuden näkökentän omaavan ihmisen mieli on vain tässä näkyvässä maailmassa, eikä se koskaan uhraa ajatustakaan Jumalalle tai ikuisuudelle....

Taivas on kaunis paikka. Jopa niin kaunis, että apostoli Johannes katsahtaessaan sinne ilmestyksessä ei osannut verrata sitä mihinkään muuhun kuin nuoreen morsiammeen tämän elämän kruunajaispäivänä, hääpäivänä (Ilm. 21:21).

Yksi suurista haasteeni oli tuolloin se, että pääni ja sydämeni puhuivat uskosta ja Jumalasta eri kieltä. Neljän vuoden aikana tulin tyhjääkin tyhjemmäksi, minkä Jumala sitten täytti eräänä tavallisena päivänä pyhyydellään kotini olohuoneessa. Rutikuiva leili (sieluni) täytettiin uudella viinillä (Pyhällä Hengellä) ja polviltaan nousi kyynelten...

Uskossa eläminen on sen sijaan jokapäiväinen valinta. se on elinikäinen prosessi, jossa vuorottelevat syntiin lankeamknen, katumus, usko - epäusko, synnistä kääntyminen ja Kristukselle eläminen Pyhän Hengen voimassa.

Mitä on rohkeus? Rohkeus on monimutkaisuudessaan kiehtova käsite, vaikka arkielämässä käytämme sitä aika mutkattomasti. Wikipedian mukaan Rohkeus on uskallus tehdä asioita välittämättä pelosta, kivusta, vaarasta, epävarmuudesta tai uhkailusta. Mietippä hetki, mikä on ollut sun elämässä eniten rohkeutta vaativa teko tai asia?

Kuka on oikea uskovainen? Tämä tärkeä kysymys on synnyttänyt vuosisatojen aikana monia erilaisia yhteisöjä ja joukkoja, joiden johtajat ja jäsenistö ovat nähneet itsensä muita parempina uskovaisina. Monin verroin tärkeämpää, kuin oma tai toisten arvio uskon määrästä on se, mitä Jumala meistä ajattelee. Sellainen, jolle kysymys henkilökohtaisesta...

Ihminen on pohjimmiltaan oikeasti hyvä. Mutta mikä saa aikaan sen, ettei se ei aina ilmene käyttäytymisessä? Miksi keskusteluyhteys välillä lukkiutuu, vaikka kyseessä olisi meille rakas ihminen?

Opettele siis varomaan omaa puoliellisuuttasi - mitä suustasi suollat ulos. Jos toisen eriävä mielipide suututtaa sinua, se on merkki, että alitajuisesti tiedät, ettei sinulla ole välttämättä pätevää syytä ajatella niin kuin ajattelet.