Ahtaalta avaralle

Liki 20 vuotta sitten elämässäni oli todella pimeä ajanjakso. Rukoilin ja rukoilin ikuisuuden kestävän ajan, liki neljä vuotta, mutta taivas oli kuin vaskea. Tuntui, että pääni oli kuin Haminan kaupunki ja Jumala olisi kadonnut jäljittämättömiin. Koin jääneeni yksin taakkani kanssa. Sielussani vallitsi silloin synkkääkin synkempi yö, joka kesti ja kesti ja kesti ja kesti... ei ollut ruuhkaa ystävistä, saatikka kannustajista. Vaatijoita sitäkin enemmän: ’oikea usko on ...’, ’ei usko ole tunnetta vaan...’ jne. Pikkuhiljaa rukouksistani loppuivat sanat ja jäljelle jäi vain laulu ’Sama vanha ristinpuu’, jota soitin useita tuhansia kertoja. Siinä oli rukousteni sanat.

Yksi suurista haasteeni oli tuolloin se, että pääni ja sydämeni puhuivat uskosta ja Jumalasta eri kieltä. Neljän vuoden aikana tulin tyhjääkin tyhjemmäksi, minkä Jumala sitten täytti eräänä tavallisena päivänä pyhyydellään kotini olohuoneessa. Rutikuiva leili (sieluni) täytettiin uudella viinillä (Pyhällä Hengellä) ja polviltaan nousi kyynelten kastelema uusi mies ylös. Tänään voin sanoa, että tunnen Jumalan, jota palvelen. Tein silloin pakkolaskun rähmälleni armoon ja nyt uskalla elää ihmisen, armahdetun ihmisen elämää täysillä. Tätä vapautta Kristuksessa minulta ei voi kukaan viedä pois. 

Me ihmiset saatamme tavoittelella niin intohimoisesti vanhurskautta, ettei meiltä riitä myötätuntoa elämässään epäonnistuneille - voin sanoa, että meitä elämässään epäonnistuneita on paljon.  

Rukoilen tänäänkin, etten itse - nyt, kun olen jo synkimmästä yöstäni päässyt aamun valoon ja tästä kaikesta tulee reilu 20 vuotta - unohtaisi osoittaa armoa kanssamatkaajilleni. Meidän tulee ojentaa kätemme eksyneille, tien reunaan väsähtäneille armahtaen ja rakastaen ja tuoda heidät hellästi Jeesuksen Kristuksen luo. Armo lähtee ristin luota ja palaa ristin luokse takaisin. 

Vain ystävällisyyttä ja uskollisuutta,
iloista mieltä aamusta iltaan,
vain hellää armeliaisuutta,
lapsen luottavaisuutta,
sävyisyyttä, suloisuutta,
vain avuliaisuutta, alttiutta palvella,
rakkauden avaimen käyttöä päivittäin -
sitä Jumala meiltä odottaa.
(Tuntomattoman runoilijan runo)

Kuuntele laulu: Sama vanha ristin puu