Kun moni katsoo romaninaista, katse pysähtyy usein vain pintaan. Näkyviin asioihin: pitkään hameeseen, pitsireunaiseen esiliinaan, huiviin ja siihen arvokkaaseen olemukseen, joka kulkee hänen mukanaan. Ulkopuolinen katse tekee helposti nopean johtopäätöksen. Se näkee perinteen – ja kuvittelee näkevänsä alistumisen. Se näkee hiljaisuuden – ja luulee...
Moni kolmannen sektorin romanitoimija, ehkä myös viranomainen tai muu toimija tunnistaa tilanteen - en siis ole ainoa - vaikkei sitä aina osaa tai uskalla nimetä. Tämän kaltaisen tekstin kirjoittaminen vaatii aikaa ja harkintaa – ennen kaikkea siksi, että asian sanoo niin, ettei heitä lasta pesuveden mukana.
En ole varma, olenko tänään enemmän vihainen vai surullinen. Ehkä molempia. Ja se itsessään on ongelma – tätä tunnetta ei pitäisi joutua nimeämään Suomessa vuonna 2026.
Tasavaltamme presidentin Alexander Stubbin uudenvuodenpuhe asettuu selvästi enemmän moraaliseksi kompassiksi kuin juhlavaksi tilannepuheeksi. Sen ydin ei ole iskulauseissa, vaan kolmessa vaativassa tavoitteessa: rauha, kasvu ja välittäminen. Ne kuulostavat yksinkertaisilta, mutta yhdessä ne muodostavat yhteiskunnallisen vaatimuksen, joka paljastaa...
Viimeaikaiset uutiset ja somekeskustelut romaneista, voiko hyväksikäyttö tai lähisuhdeväkivalta olla "osa etnistä kulttuuria", nappasivat minut kiinni ajatuksesta, joka ei jätä rauhaan. Ei siksi, että aihe olisi jotenkin uusi, vaan siksi, että se osuu aina samaan hermoon: mitä tapahtuu, kun hirvittävää tekoa yritetään selittää meillä –...
"Kukaan ei jonota huvikseen. Kassissa on aina muutakin kuin ruokaa – se on lupaus, ettet ole yksin."
"Isä, mun on pakko vaihtaa sukunimi. Kaikki mun alalle lähettämät työhakemukset hylätään, mitä ihmeellisimmillä syillä. En haluaisi ajatella näin, mutta pakostakin tuntuu, että sukunimi on väärä."
Marraskuu pukeutuu oranssiin – mutta liian monen naisen arki on yhä mustelmien sininen ja pelon harmaa.
On lasten oikeuksien viikko. Radiosta puhutaan lastenoikeuksien päivästä, lapsen oikeudesta olla turvassa, tulla kuulluksi ja käydä koulua omaa tulevaisuuttaan kohti. Mietin hetken: puhutaanko siellä myös meidän lapsista – romanilapsista – vai jostain vähän abstraktimmasta lapsesta, sellaisesta oppikirjojen hymypojasta, jonka sukunimeä tai...
