Särkynyt saviruukku
Olen melkoisen rikki sisimmässäni tunnemaailmaltani, vaikka Jumala on paljon siis todella paljon minua eheytyänyt ja lääkinnyt haavojani. Ei ole helppoa olla sirpaleinen sisältä varsinkaan miehenä. Ulospäin saattaa näkyä kovuus ja hallitsevuus mutta useimmiten ne ovat vain keinoja (defenssejä) peittää arat kohdat itsessä. Kipeimmin sattuvat kohdat sitä on parkkiinnuttanut, jotta ei sattuisi vähemmän.
Kiitän jälleen tänä aamuna Jumalaa, että elämässäni on sydänystävä, joka näkee minut ihmisenä, vaikka ajoittain rujouteni saattaa nostaa jopa oksennusrefleksin. Eikä vain hänelle vaan myös itselleni. Elämän kipujen keskellä esiin nousee se pieni lapsi -minun kohdallani pieni poika, joka kaipaa Isän Jumalan syliä niin kuin lapsi kaipaa vanhempiensa syliä. Rakastetaanko minua siitäkin huolimatta, vaikka olen elämässä epäonnistunut, rikkonut itseäni ja toisia vastaan, Jumalaa ja taivasta vastaan...
Tänään olen hieman ehjempi kuin eilen ja kiitän sinua ystäväni siitä. Tahdoit ottaa kyyneleeni käsiisi ja tehdä niistä helminauhan historiani polulle. Vapautit minut vankilasta, jonne olin teljennyt itseni; minäni useiksi vuosikymmeniksi. Tänään aamuaurinkon säteiden osuessa silmiini ymmärrän olen vapautettu, olen armahdettu, olen rakastettu ja olen kokonaan Jumalan omaisuutta ja mikä tärkeintä olet edelleen sydänystäväni. Kiitos!
Oletko sinä elämäsi sirpaleita kokoava ’kovis’? Minä olin liki 40 vuotta. Saakoon tämä laulu lohduttaa ja auttaa sinua sirpaleidesi keskellä. ITKIN SALAA