Mitä pitää tapahtua että katseemme kääntyy näkemään todellisuuden?
Lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointi on lisääntynyt. Tämän tästä saadaan lukea uutisvirrasta, kuinka erilaiset väkivallan muodot ovat yleistyneet ja raaistuneet nuorten keskuudessa. Varmasti osasyynsä on koronalla mutta ollaksemme rehellisiä pahoinvointi kantautuu pidempää. Olisiko aika puhaltaa peli poikki ja tarkastella oikeasti, mitä asialle pitää tehdä!
Pahoinvoinnin käsissä useita uhreja
Eilinen (18.12.2020) Ilta-sanomien uutinen kuin myös MTV 3 uutinen kertovat meille karua kieltä siitä, mikä on yksi lopputulos perheiden ja sitä kautta lasten ja nuorten pahoinvoinnilla. Kokonaisuus kertoo, että korjattavaa on monessa suunnassa. Menehtyneen uhrin lisäksi "uhreja" ovat ne nuoret, jotka olivat tekoon osallistuneita. Teko, jonka he tekivät lapsen tyhmyyttään tulee vaikuttamaan heidän elämäänsä loppuiän monella tavalla. Syrjäytymisen ja pahoinvoinnin kierre ei teon ilmaannuttua, vankilalla ja hautajaisilla lopu, vaan sen syövyttävä voima jatkaa tuhoaa melko varmasti usean yksittäisen henkilön elämässä ja elämän ympärillä oleviin yksittäisiin henkilöihin.
Olemme jatkuvan kierteen loukussa, jos asioihin ei varauduta ennaltaehkäisevästi, siksi onkin tärkeää, että resursseja sijoitetaan ennaltaehkäisyyn. Eikö aitaa ole helpompi rakentaa rotkon reunalle kuin sairaalaa rotkon pohjalle. Vastaus ongelmaan ei ole pelkästään lastensuojelun resurssien tai sijoituspaikkojen lisääminen. Varmasti näitäkin tarvitaan, mutta niiden vahvan kaupallisuuden myötä on niissä - 100€ ja hyvää päivää -mentaliteetti - muuttanut keihään kärjen terävyyttä.
Politiikka tulee laittaa palvelemaan ihmisiä
Vaikka tämä saattaa kuulostaa raadolliselta, niin tulosten saamiseksi tarvitaan myös poliittista tahtoa. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi ovat kannattavia sijoituksia kaikilla mittareilla mitattuna. Meistä jokainen varmasti tietää, kuinka kallista on syrjäytyminen, etuuksien varassa eläminen tai terveyspalveluiden suurkuluttaminen koko yhteiskunnalle. Nyt tarvitaan järeitä ja konkreettisia tekoja, jos aiotaan estää "titanicia" törmäämästä todelliseen pahoinvoinnin jäävuoreen. Useita karikosketuksia olemme jo tehneet, joten olemme saaneet esimakua siitä, mitä on tulossa. Helsingin kaltaiset päätökset mm. kuntalisän poistamisesta ovat lisäämässä jo entuudestaan taloudellisessa ahdingossa olevia perheitä. Se, että hallituksen ottaman velkataakan maksajiksi laitetaan perheet, on ala-arvoista. Kuntien on säästettävä, kyllä mutta mikä on säästämisen hinta. Otetaanko jälleen sieltä, missä ääni on hiljaisin?
En usko, että olisi olemassa yhtä mustavalkoista ratkaisua tähänkään ongelmaan, joten ehkäpä juuri siksi tarvitaankin ihmisiä, joilla on sydäntä, tahtoa ja ymmärrystä nähdä yksittäisten puiden sijaan koko metsä. Etenkin heitä, joiden teot puhuvat lujempaa kuin kauniit lupaukset. Upean päivätyöni kautta (Diakissa) sekä monien luottamustehtävieni kautta ( SRF, Kasko, Nupa) olemme työstämässä ja kehittämässä erilaisia toimintoja ja malleja perheiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Työtä tehdään niin ennaltaehkäisevästi että korjaavasti hyödyntäen auttamisen koko spektriä.
Edessämme on tulevat kuntavaalit (18.4.21), uusi ESR-kausi (todennäköisesti alkaa syksyllä 2021) ja monta muuta, joiden kautta ja joilla voidaan olla tekemästä parempaa tulevaisuutta sekä vaikuttamassa lasten, nuorten ja perheiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. On siis tärkeää, että olemme kaikki mukana talkoissa; kuka äänestäjänä kuka äänestettävänä. Puolueista KD on aina ollut selvästi lasten, nuorten ja perheiden puolestapuhujia. Tämä oli mm. yksi syy, miksi itse lähdin mukaan juuri KD riveihin ja siksi olen valmis nytkin tekemään töitä hartiavoimin perheiden eteen.