Johtajien tulee ennakoida, vaikka kuinka pelottaisi
Pelko tulevaisuudesta on normaalia, ainakin minulle. Monet siis monet huolet täyttävät pään ja sydämen. Tulevaisuusosaaminen ja ennakointi ovat yhä tärkeämpiä osaamisalueita alati muuttuvassa yhteiskunnassamme. Ennakointi on saavuttanut vakiintuneen aseman kunta-alalla ja sitä käytetään ensisijaisesti päätöksenteon valmisteluun ja palvelujen kehittämiseen. Samanlaista ennakointia tarvitsemme moneen muuhunkin kontekstiin. Tehdäänpä pieni syväsukellus silmiemme edessä puhjenneisiin kriiseihin, kuten vaikkapa koronakriisitilanne tai nuorten väkivaltaisuudet kaduilla samoin kuin romaniyhteisön sisällä kasvanut - etenkin nuorten - väkivaltainen ja vihapuhetta sisältävä esiintyminen somessa ovat nostaneet selvästi esiin ennakoinnin tärkeyden. Voidaan sanoa, että nämä kriisit ovat avanneet eteemme epävarman tulevaisuuden: tulevaisuus ei tällä hetkellä näyttäydy itsestään selvänä tähänastisen kehityksen jatkeena, vaan monet asiat ovat nyt edessämme auki epävarmana ja mahdollisena. Ennakointi auttaa paitsi varautumaan kriiseihin mutta myös katsomaan niiden ylitse; tuolle puolen. Vaikeasti ennakoitavassa maailmassa tarvitaan yhä enemmän kriittistä ja transformatiivista otetta ennakointiin eli sellaista oppimista, joka uudistaa perustavanlaatuisia käsityksiämme ihmisenä olemisesta ja suhteestamme ympäröivään todellisuuteen. Jotta ennakointimme pystyy vastaamaan 2020-luvun haasteisiin, meidän toimijoiden pitää pystyä jatkuvasti kyseenalaistamaan ja uudistamaan omia käsityksiään tulevaisuudesta. Politiikassa ja päätöksenteossa tarvitaan myös uusia työkaluja pitkän aikavälin transformaatioiden hallintaan. Ennakointiin ei ole yhtä oikeaa näkökulmaa. Ennakointityössä tarvitaan useita erilaisia näkökulmia ja menetelmiä tilanteen mukaan.
Romaniyhteisössä ihan hetkessä puhjennut epäkunnioittava ja sinänsä kulttuurista nousevalle konventiolle vieras käytös ja puhe mm. sosiaalisen median livevideoesityksissä on ollut aiheuttamassa ja aiheuttaa vakavia väkivallan jatkumoita aina henkirikoksiin asti.
Ennakointi on välttämätöntä maailman mullistusten keskellä
Erilaiset puhjenneet kriisitilanteet nostavat selvästi esiin ennakoinnin tärkeyden. Ennakointi tarkoittaa puhtaasti tulevaisuutta käsittelevää organisoitua työtä, joka tuottaa ymmärrystä erilaisista vaihtoehtoisista eli ns. tulevaisuuksista ja vahvistaa päätöksentekoa valintojen suhteen. Se että ennakoimme kriisin keskellä, on painopistettä siirrettävä proaktiiviseen pohdintaan eli vielä tärkeämpää on ennakoida mahdollisia kriisitilanteita ja toimia ennakoivasti niin, etteivät kriisejä pääsisi kehittymään tai ettei kriisit syventyisi, kuten KD:n kansanedustaja Päivi Räsänenosuvasti toteaa "Poliisi tarvitsee paremmat resurssit jengiväkivallan kitkemiseen." videossaan.
Romaniyhteisössä ihan hetkessä puhjennut epäkunnioittava ja sinänsä kulttuurista nousevalle konventiolle vieras käytös ja puhe mm. sosiaalisen median livevideoesityksissä on ollut aiheuttamassa ja aiheuttaa vakavia väkivallan jatkumoita aina henkirikoksiin asti. Vaikka näihin ei yksittäisinä asioina voida paljoa puuttua, koska se on viranomaisten työtä, pitää niihin kuitenkin toimijoina puuttua ennaltaehkäisevästi. Tähän ennakointiin ja ennalta ehkäisyyn romanijärjestöt ja toimijat ovat tarttuneet yhdessä kiinni sisäasianministeriön ja poliisihallituksen kanssa yhteistyössä - jos sisällä olevat toimijat eivät tartu ennakoiden asioihin, niin kuka?
Kun maailma muuttuu nopeasti, ennakoinnin merkitys korostuu entisestään. Jos Kiinan Wuhanin villieläintorin tapahtumat voivat seurauksillaan ravistella koko maailmaa, millaisia mullistuksia tulevaisuus voikaan pitää sisällään? Muutokset eivät tule yksi kerrallaan, vaan samanaikaisesti muuttuvat ilmasto, työ, demokratia, osaamistarpeet ja moni muukin asia. ennakointia tarvitaan usealla elämisen alueella jo tänään eikä vasta huomenna.
Vain ajoissa haltuun otettu turvallisuus on etuasema
Kriisin puhjettua tarvitaan lyhyen ja keskipitkän aikavälin ennusteita ja mallintamista. Pidemmällä tähtäimellä tarvitaan kykyä lukea hiljaisia signaaleja ns. "tutkia", jotka aistivat avoimin mielin, missä seuraavat kriisipesäkkeet kuten "Wuhanin torin tapahtumat" voisivat olla. uskon vakaasti, että koko maailma on oppinut tästä Covid 19 kriisistä ainakin sen, että kuuntelemme tulevina vuosina herkemmällä korvalla epidemologien tulkintoja maailmasta kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tätä samaa herkkyyttä tarvitsemme myös muilla alueilla: lapset, nuoret, perheet, ikäimiset, väestösuhteet tai etniset ryhmittymät. Mutta samalla kun kiinnitämme enemmän huomiota olemassa oleviin meidän pitäisi osata tunnistaa myös vielä kokemattomia uusia ilmiöitä. Ennakoinnin erilaisia lähestymistapoja voidaan havainnollistaa kuudella kehyksellä (kuva). Ennuste- ja suunnittelukehyksiä tarvitaan päivittäisessä toiminnassa ja lähitulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi.
Viranomaisten tulee ottaa turvallisuuteen liittyvät kytkökset huomioon huomattavasti nykyistä paremmin moninaisissa turvallisuusstrategioissa. Nykyinen turvallisuuskeskustelu keskittyy helposti yksittäisiin ja ulkoa tuleviin uhkakuviin. Samalla turvallisuus rajataan erillisiksi teemoiksi: energiaturvallisuus, kyberturvallisuus tai sisäinen turvallisuus luovat kuvaa helposti rajattavista ja siten hallittavista turvallisuuden muodoista. Todellisuudessa turvallisuus rakentuu systeemisesti eli yhdistelmänä eri elementtejä ja niiden välisiä kytköksiä.
1. Huomiova katse rajapinnoille. kokonaisturvallisuus sekä siihen läheisesti liittyvä resilienssi eli kyky selvitä muutoksista rakentuvat sektorirajat ylittävistä kokonaisuuksista. Monet turvallisuuden kannalta kriittiset tekijät ovat sektoreiden rajapinnoilla: esimerkiksi hallittu moderointi somessa estää vihapuheen aiheuttaman väkivaltaisuuden. Turvallisuutta tulisi siksi tarkastella eri sektoreiden muodostamina laajoina kokonaisuuksina. Winland suositteleekin, että erilaiset kytkökset otetaan paremmin huomioon eri turvallisuusstrategioiden toimeenpanossa. Käytännön tasolla usean toimijan yhteiset harjoitukset tarjoavat tärkeää tietoa erilaisista kytköksistä sekä niihin liittyvistä tiedon ja yhteistyön puutteista.
2. Asioiden kriittinen tarkastelu. Yhteiskunnassa turvallisuus rakentuu toimijoiden yhteistyölle. Monitoimijayhteistyön jatkuva kehittäminen on turvallisuutemme perusta. Winland suosittelee näkemään turvallisuudellemme koituvat uhat sekä ulkopäin tulevien että sisältäpäin tulevien yhdistelmänä. Toimintamalleihin tulee sisällyttää selkeä malli yhteistyölle ja siinä toimimisen rooleille.
3. Maailmanlaajuiset muutokset ja aikajänteisiin vaikuttaminen. Kaikissa turvallisuustrategioissa lähtökohtana sisäisen turvallisuuden selonteko sekä turvallisuuden globaalisti kytkeytynyt luonne. Winland korostaa alueellisten ja globaalien vaikutussuhteiden merkityksiä ja vaikutuksia kokonaisturvallisuudelle. Samalla korostuu eri aikajänteiden huomioon ottamisen sekä ennakoivan toiminnan merkitys. Myös lainsäädäntö tulee hahmottaa jatkumona häiriötilannetoiminnasta varautumiseen ja luonnonvarojen kestävään käyttöön.
Kriisien keskellä Toivo on elämää kantava tekijä
Elämä ei voi kuitenkaan olla vain varautumista pahimpaan, siksi meidän tulee rohkeasti nähdä myös positiivisia visioita siitä, millaisen tulevaisuuden yhteiskunnan haluamme rakentaa. Ihmisille tulee luoda yhdenvertaisia mahdollisuuksia merkitykselliseen elämään, jotta aito tasavertaisuus toteutuu. On myös kyettävä katsomaan myös kriisin yli tuolle puolen esimerkiksi ottamalla käyttöön ihmisissä oleva potentiaalisuus ainaisen ongelmakeskeskeisyyden sijaan. Toivo, yhteinen tavoite, yhteisöllisyys ovat edelleenkin niitä voimatekijöitä, joka saa ihmiset puhaltamaan yhteiseen hiileen.
#KDkuntavaaliehdokas #ennakoinnistaapuatulevaan
Lähteet:
Matti Minkkinen, Laura Pouru (Tulevaisuuden tutkimuskeskus) ja Aleksi Neuvonen(Demos Helsinki). Tutustu Kansallinen ennakointi 2020 -hankkeen policy briefiin ja loppuraporttiin täällä.
Jäppinen Tuula & Pekola-Sjöblom Marianne 2020. Kunta-ala ennakoijana. Saatavilla: https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2020/2050-kunta-ala-ennakoijana
Winland-konsortio (2017). Energian, ruoan ja veden kytkökset - kokonaisturvallisuuden ja resilienssin perusta. Tutkimuskatsaus. Winland-hankkeen julkaisu.
Keskinen, M., A. Kantola, J. Mäkinen & A. Salonen (2017). Miten yhteiskehittää kokonaisturvallisuutta? Tieteidenvälisiä näkemyksiä Winland-hankkeesta. Tiede ja ase.
Winland-konsortio (2016). Tilannekuvaraportti 2016. Strategisen tutkimuksen neuvosto STN
Winland-konsortio (2019). Kohti kestävää turvallisuutta: kokonaisturvallisuuden ennakointijärjestelmän kehittäminen. Winland-hankkeen Policy Brief III.
Minkkinen, Ahokas, & Aufferman (2018). Kokonaisturvallisuuden ennakoinnin kehittäminen Suomessa.
Minkkinen, Auffermann & Saarimaa (2017). Failand 2040 - Kuinka Suomen kokonaisturvallisuus voisi romahtaa tulevaisuudessa? Winland-hankkeen julkaisu.
O'Sullivan, E., Morrell, M., & O'Connor, M. A. 2002. Expanding the Boundaries of Transformative Learning. Essays on Theory and Practice. Palgrave, New York.