Virkamiehen kompassi ilman GPS:ää

Johtajuus, arvot ja sisäinen homeostaasi – virkamiehen kompassi ilman GPS:ää

Kun aloitin elokuun 1. päivä asiantuntijana Opetushallituksessa, en tarttunut ensimmäisenä kahvikuppiin tai Outlookin kalenteriin, vaan organisaation arvoihin. Kyllä, arvoihin – niihin hiljaisiin voimiin, jotka eivät vilku PowerPointin viimeisellä dialla, vaan ohjaavat työtä jo ennen kuin virallinen nimikyltti ehtii pöydälle.

Jos haluat tieteellisen termin: puhutaan sisäisestä homeostaasista. Jos taas käytetään sydänsuuntaista kieltä: siitä rauhasta, joka syntyy, kun tietää tekevänsä työtä oikeista syistä ja oikealla tavalla. Sellaisella tavalla, jonka kanssa voi nukkua yönsä hyvin ja katsoa itseään peilistä ilman että tarvitsee kääntää katsetta pois. Olin edellisen työni kanssa - niin kuin aina - tarkka ja samalla tavalla suhtaudun uuteen työhön. 

Ai miksikö? ensinnäkin johtajuus ei ole ensisijaisesti strategiapapereita, vaan se on sisäinen valinta siitä, millä hengellä työhönsä tarttuu. Julkista valtaa sen enempää kuin muutakaan valtaa ei käytetä vain oikein, vaan oikein oikealla tavalla. Se on suuri vastuu sekä samalla mahdollisuus ja juuri siksi arvot eivät ole koristeita seinällä tai kotisivujen sivuilla tai strategiapaperilla vaan käyttövoimaa. Ne eivät huuda, mutta ne kuiskivat suuntaa. Ja joskus ne potkaisevat lempeästi nilkkaan, kun on unohtanut miksi tätä työtä tekee.

Arvot, jotka eivät vanhene, eivätkä vaihdu trendeihin

Puolueettomuus, riippumattomuus ja tasapuolisuus – voisi äkkisilteen kuulostaa ehkä siltä kuin ne olisi kopioitu suoraan lakikirjasta. Mutta käytännössä ne ovat kuin Ison Kirjan profeettojen sanat: älä katso ulkokuoreen vaan sydämeen. Päätöksissä ei ole tilaa suosimiselle, mutta on tilaa totuudelle sekä yhdenvertaisuudelle. Ja tiedän kokemuksesta, ettei totuus ole aina helppo mutta siitäkin huolimatta se on aina oikein.

Tuloksellisuus ei ole synonyymi stressille tai kiireelle, vaikka välillä se arjen todellisuudessa on sitäkin. Parhaimmillaan e on sitä, että pysähdytään miettimään ennen kuin painetaan "lähetä" –nappia. Ja tehdään se, mitä on tarkoitus tehdä; viisaasti, vaikuttavasti ja ajallaan. Niin kuin viisaat sanovat: "Ei kiire ole mikään arvo. Se on oire ja silloin pitää istua ja kysyä itseltä, mihin minulla on kiire ja miksi?"

Laatu ja asiantuntemus – ei riitä, että tietää vaan pitää myös ymmärtää. Ja mikä tärkeintä: pitää osata sanoa ja sanoittaa asiat niin, että kaikki ymmärtävät. Selkeys on ystävällisyyttä. Eikä asiantuntemus ole titteli briljeeraamista varten – se on palvelutehtävä.

Arvot, jotka tekevät työstä inhimillistä – ja joskus jopa vähän hauskempaa

Avoimuus. Vaikka olen vahvasti avoimuuden ja läpinäkyvyyden puolesta puhuja niin ei tarkoita sitä, että kaikki ja kaikkea pitää kailottaa julkisesti. Se tarkoittaa, että mitään ei tarvitse suhmuroiden piilotella. Avoimuus on valo, joka ei häikäise, mutta näyttää suuntaa. Se vapauttaa meidät pois arvailemasta ja antaa luvan keskittyä olennaiseen. Eikä kahvihuoneessa tarvitse olla salapoliisi.

Luottamus ei synny vakuuttavista puheista, vaan johdonmukaisista teoista - sanojen ja tekojen ristiriitä saa aikaa oksennusrefleksin. Luottamus kasvaa sitä mukaan, kun sanotaan mitä tehdään ja tehdään mitä sanottiin. Johdon luottamus mitataan silloin, kun kukaan ei katso ja silloinkin toimitaan oikein. Tai kuten kirjoitettu on: "Olkaa luotettavia vähässä, niin teille uskotaan myös paljon."

Palveleva johtajuus on minun johtajuusfilosofiani. Se ei, se ei tarkoita, että johtaja hakee kaikille kahvit. Mutta se tarkoittaa, että johtaja kantaa enemmän kuin muut ja tekee sen ilolla. Jeesuksen sanat "suurin olkoon toisten palvelija" eivät ole vain hengellinen ajatus, vaan varteenotettava ja toimiva johtamisen periaate myös alkaneessa valtion virassani.

Tasa-arvo ei ole pelkkä säädös, vaan sydämen asenne. Se juontaa pohjansa ihmisarvosta, jossa jokainen kohdataan omalla arvokkuudellaan, ei tittelillä, koulutuksella tai kielitaidolla mitattuna. "Ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, vaan ihmisiä, jotka ansaitsevat tulla kohdatuiksi oikein." Ja kyllä – myös lomakkeen saa ymmärrettävällä kielellä.

Tulevaisuus virkamiehenä on täynnä arkipäivän valintoja

Tutustuessani Opetushallituksen strategian kuuteen päämäärää, joita tavoitellaan vuoteen 2030 mennessä, eivät ole seinäjulisteita, vaan elävää työtä. Ne ovat selviä lupauksia ja lupauksina ne eivät ole kevyitä. Ne sitovat, mutta myös vapauttavat toimimaan rohkeasti.

• Järjestämään palvelut ihmislähtöisesti – ei "yksi koko kaikille", vaan: "Mikä toimii sinulle?" ja tässä on yksi asiantuntijuuteni kohta, jota minun tulee edistää.

• Me rohkaisemme osallistumaan – ei pelkästään puhumaan, vaan kuuntelemaan ja kuulluksi tulemaan. Osallisuus ja osallistaminen on toinen työhansikkaistani aina.

• Me kannamme ilmastovastuumme – ei siksi, että olisi pakko, vaan siksi että se on oikein. Tilanhoitajaetiikka velvoittaa meitä kaikkia.

• Me toimimme yhdessä ja ketterästi – vaikka se joskus tarkoittaa, että kahvit jäähtyy Teams-palaverin aikana. Byrokratian viidakossakin on mahdollista kulkea ketterästi, se on tahtotilakysymys.

• Me hyödynnämme tietoa ennakoivasti – kuten viisas rakentaja, joka ei kaiva kuoppaa ennen kuin on lukenut maanrakennusohjeet. 

Johtajuus arvojen kautta – ja pilke silmäkulmassa

Johtajuus asiantuntijaroolista käsin ei ole koskaan suoritus vaan jatkuvaa oppimista, nöyryyttä, suurisieluisuutta ja kykyä nauraa - itselleenkin. Ei siksi, että asiat olisivat kevyitä vaan siksi, että nauru antaa tilaa elämälle ja virheille. On arvokasta saada toimia organisaatiossa, jossa arvot eivät jää PowerPointiin tai strategiadokumenttiin – vaan tulevat vastaan arjen päätöksissä, sanavalinnoissa ja tavassa olla ihmisiksi.

Johtajuus on myös uskoa siihen, että hyvä kasvaa hiljaa. Että hyvä puu tunnetaan hedelmistään – ja jos hyvin käy, mukana on muutakin kuin omenia: iloa, oikeudenmukaisuutta ja toivoa.