Kun naamiot putoavat -Työpaikkakiusaaminen

Kun naamiot tippuvat ja totuus paljastuu - Työpaikkakiusaamisen todellisuus arvojen kulississa

Työelämää koristellaan usein kauniilla sanoilla: yhteishenki, avoimuus, luottamus. Ja kuitenkin, välillä tuntuu, että todellisuus on kaikkea muuta kuin power point -esityksissä kuvattu harmonia. Työpaikkakiusaaminen on tästä valitettavan elävä todiste. Se iskee alaisiin, kollegoihin — ja kyllä, myös esihenkilöihin (Työterveyslaitos, 2024). Eikä kenenkään titteli, tai edes ääneen lausuttu uskontunnustus tai pehmeiden arvojen messuaminen suojaa tältä ilmiöltä. Ei edes Romano Mission kaltaisissa yhteisöissä, joissa arvot ja auttamisen eetos ovat kuin seinään kirjailtu.

Työpaikkakiusaamisella on vahva eettinen ulottuvuus: se on kunnioituksen ja huomaavaisuuden puutetta työntekijän oikeutta kohtaan tulla arvostetuksi (Piñuel ja Cantero, 2002). Kyse ei ole vain yksittäisistä tärppäyksistä tai lipsahduksista, vaan systemaattisesta psykologisesta väkivallasta, joka voi tuhota ihmisen ammatillisen ja henkilökohtaisen itsetunnon.

Esihenkilö, tuo organisaation keulakuva ja vastuunkantaja, saattaa yllättäen huomata olevansa tulilinjalla. Kun aiemmat vertaiset eivät niele uutta valtasuhdetta tai kun organisaatioon jäänyt selvittämätön kitka muuttuu myrkyksi, alkaa tapahtua. Eristäminen, pienen pienet kommentit kahvihuoneessa, vastuun livuttaminen muille ja selän takana tapahtuva auktoriteetin nakertaminen — kaikki hienovaraisesti, tietenkin, ettei kukaan varmasti voi osoittaa sormella (Lehtinen, 2024).

Välillä kiusaaminen saa kasvoikseen työpaikan korkeimman henkilön, jota olet ihaillut, kenties jopa rakastanut kuin isää tai sisarta. Ihmisen, johon olet luottanut sokeasti. Kun totuus valkenee, kun maski vihdoin putoaa, iskee tyhjyys: miten en nähnyt tätä aiemmin? Tällaisella kokemuksella tajuaa vanhan sanonnan karun totuuden: Ihmiset, joiden pitäisi olla vakaumuksensakin puolesta oikeamielisiä — he, jotka pauhaavat rakkaudesta ja anteeksiannosta — voivat olla kaikkein pahimpia piruja.

Työyhteisöjen kuviteltu pyhyys ja aidon elämän raadollisuus kohtaavat erityisen kivuliaasti nimenomaan yhteisöissä, jotka korostavat moraalia ja eettisyyttä. Ja kuitenkin siellä, juurikin siellä, siemenet kasvavat otollisessa maaperässä: "Koska me olemme hyviä, ei meillä voi olla ongelmia." (TTL, 2023). Niinpä, kun ensimmäinen hento hälytysmerkki ilmestyy, se lakaistaan maton alle. Eihän meillä voi tapahtua mitään tällaista — olemmehan "kristittyjä".

Ja siitä alkaa hidas, tärmäämätön rapautuminen. Luottamus katoaa, rehellinen keskustelu muuttuu mahdottomaksi ja lopulta jopa uhri alkaa epäillä itseään: olenko tämän ansainnut? Olisinko voinut toimia toisin?

Ei, et ole ansainnut. Etkä olisi voinut.

Kiusaaminen ei ole yksittäisen ihmisen väärää tapaa kommunikoida. Se on aina myös yhteisön kulttuurinen ongelma (Sopuisa-hanke, 2022). Kun väärinkäytöksiä ei tunnisteta, niihin ei puututa. Kun näennäinen hyvinvointi ajetaan totuuden edelle, saadaan aikaan juuri se, mikä mätänee hitaasti mutta varmasti.

Psykologinen kiusaaminen voi johtaa vakaviin seurauksiin: posttraumaattisen stressihäiriön oireisiin, kuten unettomuuteen, keskittymisvaikeuksiin ja vakavaan mielenterveyden heikkenemiseen (Mikkelsen ja Einarsen, 2002). Uhrin koko elämä saattaa joutua hallitsemattomaan syöksykierteeseen.

Siksi on aiheellista sanoa: kukaan ei ole turvassa. Ei alempi, ei ylempi. Ei edes se, joka seisoo rukouspiirissä ja kuiskaa "siunaa meidät".

Ja kun se hetki koittaa, että näet räikeän ristiriidan sen välillä, miksi joku itseään kutsuu ja miten hän toimii — muista: se ei ole sinun syysi. Se on vain totuuden hetki. Se hetki, jona naamio putoaa.

Eikä älä huoli, vaikka kuinka paljon puettaisiin kauniita sanoja ylle — myrkky maistuu aina samalta.

Miten sinä näet tämän ilmiön? Oletko kokenut tai todistanut kiusaamista työpaikalla? Miten toimit tai olisit toiminut vastaavassa tilanteessa? Jaa ajatuksesi ja kokemuksesi — keskustelu voi olla ensimmäinen askel kohti parempaa työelämää.

Lähteet:

• Työterveyslaitos (2024). Työpaikkakiusaamisen nollatoleranssi.

• Lehtinen, Esa (2024). Työpaikkakiusaamisen tabut: kun alainen kiusaa esihenkilöä.

• Sopuisa-hanke (2022). Työyhteisön kulttuuri ja kiusaaminen.

• Työterveyslaitos (TTL, 2023). Kiusaamisen vaikutukset työhyvinvointiin ja organisaatiokulttuuriin.

• Piñuel, I., & Cantero, J. L. (2002). Cisneroksen barometri: Työpaikkakiusaamisen yleisyys.

• Mikkelsen, E. G., & Einarsen, S. (2002). Relationship between exposure to bullying at work and post-traumatic stress symptoms.