Strategia, joka tuntuu ja näkyy arjessa – kulttuuri on koko peli

Strategia, joka tuntuu ja näkyy – kulttuuri on koko peli

Strategia ei ole pelkkä asiakirja, vaan ennen kaikkea kutsu yhteiseen matkaan. Se on lupaus siitä, että haluamme muuttaa todellisuutta – ihmisten, perheiden ja yhteisöjen arkea – tavalla, joka on kestävä, oikeudenmukainen ja sydämestä käsin tehty. Mutta niin kuin Riikka Tanner muistuttaa: strategia ilman kulttuuria jää juhlapuheeksi (Tanner 2024, 92). Todellinen muutos syntyy vasta silloin, kun strategia ja organisaatiokulttuuri kulkevat käsi kädessä. Ne ruokkivat toisiaan – tai syövät toisensa. Siksi uskon vahvasti siihen, että strategia ei saa jäädä paperille, vaan sen täytyy tulla todeksi siinä, miten teemme työtä, johdamme, kohtaamme ja päätämme – tai jätämme päättämättä.

Osallistava strategia – ei ylhäältä annettu, vaan yhteisesti rakennettu

Strategiatyö ei saa alkaa sanelusta eikä päätyä hyllyyn. Todella merkityksellinen strategia ei synny kokoushuoneessa, vaan ihmisten kokemuksista, ideoista ja arjen havaintojen äärellä. Tannerin mukaan merkityksellinen strategia pohjautuu ihmisten todellisuuteen – ei toisin päin (Tanner 2024, 101). Tämä on ollut myös oma oivallukseni: todellinen tulevaisuustyö alkaa kuuntelemisesta ja halusta rakentaa yhdessä. Uudet tavat strategisoida eivät ole helppoja, mutta juuri siksi niissä on mahdollisuus – erityisesti silloin, kun muutos tapahtuu keskellä pitkän historian omaavaa organisaatiota.

Strategian rakentaminen on ollut matka – välillä kivikkoinen, välillä jopa kyynelten lävistämä. Mutta se on ollut myös toivoa täynnä oleva prosessi. Iso laiva kääntyy hitaasti, mutta se kääntyy. Se vaatii vahvaa visiota, sitkeyttä, nöyryyttä ja yhteistä tahtoa. Ja ennen kaikkea – sydäntä. Siksi olen pitänyt ohjenuoranani Paavalin sanoja: "Olkaa lujat ja järkähtämättömät, tehkää aina innokkaasti Herran työtä" (1. Kor. 15:58).

Arvot, jotka eivät jää seinälle

"Missä ei ole näkyä, siellä kansa villiintyy" (Sananl. 29:18). Arvot, jotka eivät elä arjessa, ovat vain koristelua. Siksi kulttuurin johtamisessa kysyn jatkuvasti: näkyvätkö arvot rekrytoinnissa, palautteenannossa, perehdytyksessä, vallankäytössä? Arvot eivät saa olla abstraktioita, vaan niiden tulee olla päätöksiä ohjaavia, keskusteluja suuntaavia ja kohtaamisia muovaavia. Kuten Panu Luukka toteaa, kulttuuri on sitä, mitä tapahtuu, kun kukaan ei ole katsomassa (Luukka 2019, 395).

On helppoa ripustaa arvot seinälle. On paljon vaikeampaa sitoutua niihin myös silloin, kun se tekee kipeää tai hidastaa toimintaa. Mutta juuri siinä punnitaan, mitä todella pidämme tärkeänä. Siksi uskon, että jokainen arjen hetki on arvojen todellinen mittari – ja kulttuurin aito heijastin.

Johtaminen, joka mahdollistaa onnistumisen

Kulttuuri ei kehity sattumalta. Johtaminen on kulttuurin suunnannäyttäjä – ei komentokeskus vaan kasvualusta. Johtamisen ydintehtävä on mahdollistaa, tukea ja antaa suuntaa – ei kahlita tai mikromanageroida. Tanner tiivistää tämän viisaasti: johtajan tärkein tehtävä on luoda tila, jossa ihmiset voivat onnistua työssään (Tanner 2024, 165).

Tässä ajattelussa jaettu johtajuus on elinehto. Päätökset eivät ole vain ylimmän johdon harteilla, vaan ne rakentuvat dialogista, luottamuksesta ja rohkeudesta antaa vastuuta. Keskusteleva johtoryhmä, jossa erilaiset näkemykset saavat tilaa, luo pohjan psykologisesti turvalliselle ja sitoutuneelle organisaatiolle. Sitoutuminen ei synny pakottamalla – se syntyy siitä, että ihminen kokee olevansa kuultu ja merkityksellinen osa kokonaisuutta.

Viestintä – strategian käyttövoima

Strategia voi olla kuinka selkeä ja kunnianhimoinen tahansa, mutta jos sitä ei viestitä, se ei vaikuta. Siksi viestintä ei ole sivuseikka – se on koko strategiaprosessin verenkierto. Se kertoo, miten suunta näkyy arjessa, mitä arvostamme ja kenet kutsumme mukaan.

Tanner muistuttaa, että strategiaviestintä on ennen kaikkea odotusten hallintaa ja suunnan selkeyttämistä (Tanner 2024, 185). Hyvä viestintä ei ole vain informaation jakamista, vaan kulttuuriteko: se antaa äänen, vahvistaa luottamusta ja rakentaa osallisuutta. Ja parhaimmillaan se myös rohkaisee – kutsuu mukaan yhteiseen näkyyn.

Yhteisöllisyys – kulttuurin selkäranka

Yhteisöllisyys ei synny sattumalta. Se täytyy johtaa. Se kasvaa arjen rituaaleista: kahvihetkistä, kohtaamisista, tiimipäivistä, mentoroinnista. Niistä pienistä asioista, jotka viestivät: sinä olet tärkeä, sinä kuulut tähän. Luukka painottaa, että kulttuurin konkreettisin osa on juuri rituaalit ja tavat – ne sitouttavat ja luovat merkitystä (Luukka 2019, 74). Tanner taas muistuttaa, että yhteisöllisyys on aina mahdollistettua – ei automaattista (Tanner 2024, 137).

Kun joku sanoo, että "parasta täällä on se, ettei kukaan jää yksin", ollaan jonkin olennaisen äärellä. Se ei ole sattumaa – se on johdon ja kulttuurin yhteinen tahtotila.

Kulttuuri ja strategia – saman veneen soutajat

Strategia, joka ei kasva organisaation kulttuurista, on tuhoon tuomittu (Tanner 2024, 289). Ja kulttuuri, jota ei tietoisesti johdeta, alkaa johtaa itse. Luukka tiivistää tämän karusti: jos kulttuuria ei johdeta, se johtaa sinua (Luukka 2019, 112).

Siksi rakennamme tulevaisuutta arvoista käsin, osallisuuden kautta, avoimen viestinnän keinoin ja jaetun johtajuuden voimalla. Se on matka, joka vaatii sitkeyttä, uskoa ja viisautta. Mutta se on myös matka, johon meidät on kutsuttu. Ja niin kuin Sananlaskujen kirjassa sanotaan: "Viisas rakentaa talonsa, tyhmä hajottaa sen omilla käsillään" (Sananl. 14:1).

Lähteet:

• Luukka, P. (2019). Yrityskulttuuri on kuningas. Alma Talent.

• Tanner, R. (2024). Strategiasta käytäntöön. Alma Talent.

• Raamattu (1992). Kirkkoraamattu (KR92).