Sinun arvosi määrittelevät käyttäytymistäsi
Muistan, kuinka kerran eräs haastateltava kysyi minulta haastattelun lomassa, että kysynkö nyt kysymyksen häneltä yksityishenkilönä vai hänen työminältään? Ihmettelin moista dikotomiaa (kahtiajakoa) jo silloin. Voiko olla niin, että on olemassa erikseen työminän arvot ja erikseen yksityisminän arvot? Itse ajattelen, että on olemassa vain arvot. Ja ne samat ovat mukana kaikkialla. Samalla tavalla kuin en voi uskoanikaan ottaa osaksi minua vain sunnuntaisin ja arkisin olen jotain toista.
Jokainen meistä toimii arvoistaan käsin. Arvot ovat hiekkalaatikkomme puureunat. Jos poistuu reunojen yli, rikkoo arvojaan. Omien arvojen tallaaminen aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä. Terve syyllisyys tarkoittaa omista teoista vastuunottamista. Sen sijaan, että vierittäisi syyn toisten päälle, ottaakin vastuun ja antautuu muutoksen tielle. Positiivinen muutos tuottaa omien arvojen uudelleen löytymistä ja niiden selkiytymistä sekä niiden kanssa elämistä.
Oletko miettinyt omia arvojasi? Mitkä ovat niitä arvoja, joista et luopuisi kirveelläkään. Mitkä ovat sellaisia periaatteita, jotka ovat sinua ja sinussa?Pohdinnassani omista arvoistani, jos pitäisi valita vain kaksi, päätyisin kahteen arvoon: usko ja rohkeus. Usko vaikuttaa kaikkeen. Uskoon ja uskovaisuuteen perustuu elämäni ja asemointini ympäristööni nähden. Usko arvona antaa minulle vakautta ja rauhallisuutta. Elämässäni voi moni asia muuttua, mutta on yksi, joka pysyy, usko. Ajan hammas ei voi muuttaa eikä nujertaa sitä.
Rohkeuteen sisältyy ymmärrykseni päästä elämässä eteenpäin - se puskee minua kohti maalia. Tikkaita ei pääse ylöspäin, jos ei tartu rohkeasti ylempään puolaan kiinni ja nosta jalkaa. Rohkeuteen sisältyy myös epäonnistumisen mahdollisuus. Se on läsnä aina. Rohkeus ajaa kuitenkin eteenpäin, ainakin minua. Uskossa otettujen rohkeiden askelien jälkeen tulee ilo onnistumisesta ja mukanaan tuomasta kasvusta. Ilo katsoo rohkeutta ja kuljettua matkaa ja sydän kiittää Jumalaa.
Jos näemme lapsen, jolla on lukemisen kanssa ongelma. Näemmekö lapsessa vain lukutaidottomuutta ja pidämmekö häntä sen tähden hidasälyisenä. Mutta entäs, jos näkisimmekin lapsen lukutaidottomuuden vain hidasteena, jota hän voi parantaa, näkisimme hänessä olevan potentiaalin. Kyvyt eivät määrittele meitä - arvot kylläkin. Toiset näkevät meissä menneisyyden ja tekomme. Arvoissa näemme tulevaisuutemme.