Pakkolasku armoon
Elämä on melkoinen oppimisen matka. Se on myös matka, jossa yhdessä hetkessä olet elämäsi kukkuloilla ja toisessa hetkessä alimmissa laaksoissa. Kristuksen kanssa molemmat huiput on helpompi kohdata, vaikkakaan kummastakaan ei säilytä ilman suuria tunteita.
Tänä aamuna yksin keittiön pöydän ääressä miettiessäni koko vuotta - elämää, on se ollut melkoinen vuoristorata. Nyt kun on aikaa pysähtyä, tulee mitä erinäköisempiä tunteita ja ajatuksia ihmisen mieleen ja sydämeen. Ehkä päällimmäisenä on ajatus elämän pirstaleisuudesta sekä se, että mikä on oikeasti elämässä tärkeintä.
Olen ollut lähes koko elämäni hyväntekijä ja yksi isoimmista rukouksistani on ollut se, että Jumala pitäisi perheestäni, etenkin lapsistani huolta. Pelkään aina eniten sitä, että vaikka pelastan "koko" maailman, menetän kaikkein tärkeimmät. Tämä haaste on meillä kaikilla Jeesus-syndrooman omistavilla; hyvästä voi tulla parhaan vihollinen.
Erilaiset skenaariot pyörivät silmieni edessä ja päädyn hyräilemään laulua armosta.
