Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee
Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee, on vanha viisaus, jota saattaa olla hyvä katsoa vähän tarkemmin, kun pysähdytään miettimään mediassa useaan otteeseen esille nostettua nuorisorikollisuutta. Nuorisorikollisuuteen ajautuminen syy- ja seuraussuhteineen on monimuotoinen, johon en usko olevan yhtä lineaarista vastausta. Asian edessä on pakko kysyä isoja ja vaikeita kysymyksiä, vaikka ne ilman pysähtymistä saattaa aiheuttaa nenien tukkoon menemistä. Taustalla vaikuttavia tekijöitä on kymmeniä. Erityisesti haluan nostaa esille perheiden arkiset haasteet, jossa kodin perusturvallisuus on muuttunut melko ennalta-arvaamattomaksi. Käyttöä olisi kirkon toteuttamalla parisuhteen palikoilla kuin myös avioliittoleireillä sekä vanhemmuuden oppimisella, jossa rajat ja rakkaus tulisi tutuksi. Lapset tarvitsevat myös rajoja ja rakkautta.
Median mukaan suurin osa poliisin kanssa tekemisiin joutuvat ovat lastensuojelun asiakkaita. Bisnekseksi muuttunut sijoittaminen lastensuojelun nimissä saa aikaa "laitoslapsia" tai "perhekotilapsia". Meillä on näyttöä monestakin suojelevan paikan räikeistä laiminlyönneistä. Monista, etenkin "kovista" paikoista tavan takaa nuoret ottavat kilpaa hatkat ja useimmiten ajautuvat askel kerrallaan vakavimpiin rikoksiin. Osa hakeakseen mainetta selustansa turvaamiseksi. Osa vaan siksi, että on vaan niin paha olo ja jotkut vaan muiden mukana. Lääkkeeksi ehdotetaan, että viranomaiset saisivat nykyistä järeämmät lain sallimat keinot rikoksen poluille karkaavien alaikäisten pysäyttämiseksi. Lisäksi, että lastensuojeluun korvamerkittäisiin enemmän rahaa rikos- ja päihdekierteessä olevien auttamiseksi. Useimmassakaan tapauksessa lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle ei ole ratkaisu. Tämä on hyvin pitkälle oireiden laastaroimisena ja paniikin omainen pikaratkaisu, jossa hyvästä saattaa tulla nopeasti parhaan vihollinen. Painetta pikemminkin tarvittaisiin ennaltaehkäisyyn ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseen - kun äiti ja isä voivat hyvin, lapsetkin voivat hyvin, ainakin pääsääntöisesti.
Poliitikkojen mielestä nuorten väkivaltaisuus ei ole uusi ilmiö eli se on ollut jo pidempää tiedossa ja että suurin osa vaarallisesti käyttäytyvistä nuorista on maahanmuuttajataustaisia eli jokin on pahasti mennyt pieleen jossakin vaiheessa esimerkiksi kotouttamisessa. Näyttää siis siltä, että ollaan jo sellaisessa tilanteessa, missä perhe, koulu tai lähiyhteisö ja jopa viranomaiset ovat menettäneet otteensa päihteisiin ja väkivaltaan sotkeutuneisiin alaikäisiin Olisiko yhteiskunnan viimeistään nyt puututtava tehokkaasti tilanteeseen vai pitäneekö vielä odottaa, että alkaa ruumiita tulemaan enemmän ja enemmän. Mitäs jos ottaisimme Islannin mallin käyttöön, missä harrastukset voittivat juopottelun, kun nuorille annettiin kotiintuloajat ja järkevää tekemistä. Tämän mallin näkee hyvänä myös KD:stä Päivi Räsänen. Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon (kesk.) mielestä Suomen tulisi siirtyä malliin, jossa kunnat voivat asettaa nuorille kotiintuloajat. En usko, että kunnan pakottama kotiintuloaika olisi se ratkaiseva tekijä ja saattaisi se jopa vaatia erityislakeja - en usko poliisivaltioon. Mieluummin uskon tai ainakin tahdon uskoa, että avaintekijä on mielekäs ja merkityksellinen tekeminen.
Jokaisen nuoren elämä on arvokas itsessään, Ilman tutkimuksiakin tiedämme, että syrjäytyminen aiheuttaa inhimillisen hyvinvointivajeen lisäksi suuria taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle erilaisten korjaavien palveluiden, tulonsiirtojen ja menetetyiden verotulojen muodossa. Yhteiskunnalle koituvien kustannusten osalta, voi todeta, että jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Julkishallinnon keräämien tuloverojen ja maksamien tulosiirtojen erotus on keskimäärin 295 000-680 000 euroa. Valtiontalouden tarkastusviraston raportissa esitetään, että yhdestä syrjäytyneestä nuoresta voi aiheutua jopa 700 000 euron kansantulon (menetetty tuotannontekijä) ja 430 000 euron julkisen talouden (lisääntyvä kustannusrasite) menetys. Isojen euromääräisten menetyksien rinnalla menetämme myös ihmisen kokoisen elämän.
#JokainenNuoriOnTärkeä #KDkuntavaaliehdokas #ennaltaehkäisevätyö