Koirani havittelee johtajan paikkaa - johtamista pirullisten ongelmien keskellä

Aamu alkaa ääniin: kahvin porina, läppärin hurina, puhelin joka hengittää niskaan kuin kärsimätön sprintti. Pöydällä on kartta väärinpäin ja kompassi, joka näyttää enemmänkin kohti ihmisiä kuin kohti pohjoista. Siinä välissä seisoo johtaja—minä—sormet paperimukin kartioisella pinnalla, mieli hereillä, sydän auki.

Johtaminen muistuttaa välillä retkeä harmaalle vyöhykkeelle. On kesyjä ongelmia, joihin löytyy ruuvimeisseli ja käyttöohje; sotkuisia vyyhtejä, jotka selkiytyvät vasta, kun leikkaat yhden langan ja huomaat, ettei koko neule purkautunutkaan; ja sitten ne pirulliset—liikkuvat maalit, jotka vaihtavat paikkaa, nimeä ja luonnetta juuri, kun luulit saaneesi niistä otteen. Tutkimus sanoo tämän ääneen: ongelmat eivät ole samaa maata, eivätkä ne siksi kestä samaa työkalupakkia

"Kaksi on parempi kuin yksi, sillä yhdessä heillä on hyvä palkka vaivastaan." (Saarn. 4:9)

Kun kartta ei riitä, kuuntele maastoa

Pirullisissa tilanteissa olen huomannut, että viisaus asuu usein hiljaisessa hetkessä ennen ensimmäistä lausetta. Se on se 15 minuuttia, jolloin huoneen ilmankin voi melkein kuulla ajattelevan. Tutkimus puhuu tästä toisin sanoin: kun epävarmuus, keskinäisriippuvuus ja näkökulmien hajonta kasvavat, päätöksenteko siirtyy "suolle", jossa eteneminen on mahdollista vain yhdessä ja tilanteesta oppien

Siksi aloitan nykyään useammin kysymyksellä kuin käskyllä. Miltä tämä näyttää sinun kartallasi? Kun kolme karttaa asetetaan päällekkäin—asiakkaan, tiimin ja datan—syntyy yhteinen suunta useammin kuin yksi oikea vastaus. Ja se riittää.

Kolme kehystä, joilla pysyn tolpillani

1) Kesytä vain sen verran kuin on hyödyllistä.
Joskus iso ilmiö kannattaa pilkkoa "pieniksi voitoiksi", jotta ihmiset jaksavat kulkea mukana ja toivo pysyy palavana. Se ei ole näpertelyä, vaan energiaa vapauttava strategia: konkreettisia, mitattavia askeleita kaaoksen keskelle.

2) Selkiytä yhdessä.
Sotkuiset kysymykset eivät siedä siiloja. Yhteinen tilannekuva, vaikutusten arviointi ja syklistä oppimista tukeva tapa ohjata työtä—tämä kolmikko vähentää väärinymmärrystä ja parantaa päätösten legitimiteettiä. Käytännössä se tarkoittaa: samalle seinälle sama taulu, samat luvut ja lupa muuttaa suuntaa, kun todellisuus muuttuu.

3) Kohtaa pirullinen pirullisena.
Pirullisissa ongelmissa "ratkaisu" on usein väärä sana. Enemmänkin rakennamme elinkelpoisia tapoja elää ilmiön kanssa: lisäämme tiedollista monimuotoisuutta, kehystämme tutkimuksen ymmärrettävästi, kokeilemme harkitusti ja juhlimme pieniä etenemisiä, vaikka lopullista maalia ei olisikaan.

4) Ohi sääntöjen — milloin ei kannata enää hakata päätä seinään
Joskus viisaus on sitä, että annat paskan olla: lopetat energian tuhlaamisen siellä, missä muutosvastarinta on suurempi kuin hyödyt. Kaikki ei taivu kerralla — eikä kaikkia pidä taivuttaa. Tämä on sitä harkittua selviytymisstrategiaa (coping): säästät voimat, siirrät fokuksen sinne, missä vipuvartta on, ja etenet pienin, todellisin liikkein.

Johtajan nyrkkisääntö: kun tuntuu, että pitäisi puuttua, älä puutu; kun tuntuu ettei pitäisi puuttua, puutu. Ensimmäinen suojaa ylireagoinnilta, toinen estää myöhästymisen. Näin johdat tilannetajulla — et sääntökirjalla — ja annat todellisuuden opettaa ne, jotka eivät (vielä) ole valmiita muuttumaan. 

Intuitio + sydän + hihojen rullaus

On aamuja, jolloin johtaminen on kuin koirapuisto: jokainen spurttaa eri suuntaan ja silti lauma pysyy ihmeen kaupalla kasassa. Silloin intuitio on koiran hajuaisti—se löytää reitin, jota kartta ei tunne. Sydän on talutin—se muistuttaa, että johdan ihmisiä, en muuttujia. Ja rullatut hihat ovat kengänpohjan pito—ilman niitä liukastun ensimmäiseen mutaan.

Jim Collinsin "viidennen tason" ajatus nöyryyden ja päämäärätietoisuuden yhdistelmästä on minulle arjen työohje: palvele ensin, selkiytä sitten, päätä viimeiseksi. Kun ego hiljenee, yhteinen äly alkaa kuulua. Ja juuri tässä kohtaa tutkimus ja käytäntö kättelevät: pirullinen ei taivu komentamalla, mutta se liikkuu, kun yhteisö liikkuu.

Pöydän äärellä: miltä resilienssi näyttää käytännössä?

• Hiljainen sprintti: varaa kalenteriin 15 min "ei mitään" ennen vaikeaa keskustelua. Se on halvin konsultti ja paras.

• Kolmen suunnan todistelu: jos data, asiakas ja tiimi viittaavat samaan suuntaan, liiku. Jos eivät, pysähdy ja kysy lisää.

• Ensimmäinen voitto 48 h: tee isoista asioista ensimmäinen todennettava parannus kahdessa päivässä—pidä ovi auki oppimiselle.

• Selitys ääneen: sanoita miksi—myös keskeneräinen ajattelu ansaitsee valon.

• Huumori varusteissa: jos ongelma on todella pirullinen, se kestää, että naurat ensin itsellesi.

Lopuksi: rukous johtajalle

Nukutun yön jälkeen palaan samaan pieneen rukoukseen: anna viisautta, nöyryyttä ja yhteistyön henkeä. Kartta voi olla väärinpäin, mutta jos kuljemme sen yli arvokkaasti—kuunnellen, oppien ja toisiamme kantaen—pirullinenkin muuttuu kulkukelpoiseksi poluksi. Ja polku, jota kuljetaan yhdessä, on usein se kestävin.

Jos tämä resonoi, jatketaan juttua kommenteissa: millainen on ollut sinun viimeisin "pirullinen" ja mitä se opetti?