Armollisesti keskeneräinen

Jeesus sanoin kerran Paavalille, että Hänen armossaan on Paavalilke kylliksi. Uskonpuhdistaja Luther totesi, että armo merkitsee Jumalan lempeyttä ja mielisuosiota. Kun kuulemme sanan ARMO, kohtaamme jotakin sellaista, joka lähtee syvältä Jumalan sydämestä.

Kirjailija Mika Waltari kertoo kohdanneensa armon, vaikka ei aina ymmärrä sen syvyyttä ja laajuutta tai pysty edes selittämään sitä tyhjentävästi. Hän kysyy lopuksi mielestäni hyvän kysymyksen, että miksi hänen pitäisikään edes ymmärtää tai selittää se, kun kerran elää siitä ja siinä.

Turussa kristillisen päiväkoti Karitsan eteisen seinässä on kuva, joka on aina pysäyttänyt minut, kun aikoinani vein pieniä lapsiani sinne hoitoon: siinä oli kuva pienestä lapsesta ja siinä oli kirjoitus: "Ole minulle armollinen Jumalan työ on minussa vielä kesken". 

Syvästi kosketettuna tämän ison toteamuksen edessä voisin todeta sveitsiläisen psykiatrin ja analyyttisen psykologian perustajan Carl Jung sanoilla: "Jos en ymmärrä, että minussakin on virheitä ja syntiä, ei minulla ole kokemusta armosta." Tämä, jos mikään, kätkee sisälleen ajatuksen armosta. Mertsinä tahdon tehdä pakkolaskun armoon niin kuin Rainer Friman kirjassaan toteaa. Tahdotko sinäkin? 

Joku on laskenut, että Raamattu sisältää eri muodoissaan 365 kertaa sanan "älä pelkää". Jumala tahtoo sanoa jokaiseen päiväämme, ettei tarvitse pelätä. Se oli enkelten viesti paimenille sinä yönä, kun Jeesus syntyi. Se oli viesti naisille, jotka tulivat haudalle voitelemaan Jeesuksen ruumista, mutta saivatkin kuulla, että hän on noussut kuolleista. Se on viesti sinulle ja minulle uudestaan ja uudestaan. Herra on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä armossaan (Matt. 28: 20.).